Tulin juuri ultraääni-tutkimuksesta. Ei sekään tuonut selvyyttä tolkuttomaan olkapään särkyyn. Kohta en enää pysty pukeutumaan kunnolla ilman akrobaattiliikkeitä, ajamaan autoa turvallisesti.
Toinen käteni on jo ennestään leikelty neljästi - ja toimimaton, särkevä.

Jos nostan kättäni ylös tai taaksepäin, niin kipu on hirvittävä. Iskee kuin puukku, pissat tulee melkein housuun, tajunta mustenee...

Arvio tutkimuksen suorittaneelta lääkäriltä: jäätyt olkapää. Guugletan kotiin tultuani. Ei hoitoa, parantuu itsestään parin vuodena aikana, kortisoonipistos voi tuoda väliaikaista helpotusta.
Vieläkö kestän enemmän kortisonia. Jo nyt verenvuotojen hyytyminen kestää kauan. Saan herkästi mustelmia. Lonkkia on pistettävä jo joka toinen kuukausi,  jos haluan kävellä.

Tulin kotiin. Laitoin ranteeseen kahden kilon painon. Venyttämään käsivartta olkapäästä kauemmaksi.
Kuorin porkkanan ja kaadoin lasillisen valkoviiniä. Elämä satuttaa.
Tarvitsen toisen porkkanan.
Lasillinen humalluttaa tottumattoman,  puuduttaa kieleni, saa sormeni harhalyönteihin...
Korjaan loput kirjoitusvirheeni huomenna. Ehkä.