Aamuisin seison kylpyhuoneessani
ja katson peiliin.

Vetoavasti.

Ei mitään uutta.
Ei yhtenäkään päivänä.

Tänään tuskastuin
ja painoin pääni nöyrästi alas.

Ja silloin

Löysin kymmenen varvasta.
Kymmenen hurmaavaa varvasta.
Solakkaa varvasta.
Erikoista varvasta.

Ja äkisti käsitin,
että kyllä kannattaa elää
kun on näin hurmaavat varpaat.

- Lassi Sinkkonen

Mökille jätetty

Tuijotti ovea pieni kissa, oli aivan hädissään.
Minä se täällä, avatkaa ovi, onhan jo pimeää.
On nälkä ja jano, unikin jo, minua paleltaa.
Tuo metsäkin huokuu pelottavasti, on jo kuurassa maa.

Ovi aukeni silloin, kun mansikat tuoksui, säteili taivas ja maa.
Ilo kaikui kallion kupeelta, sirkat soitteli viuluaan.
Aurinko hitsasi ahjossaan, lintujen kuoro soi.
Kelli kissa nurmella selällään ja onnen maljasta joi.

Nyt pysyy ovi suljettuna, nukkuu portailla vainaja.
Sillä jäätynyt pisara poskellaan ja silmät suljettuna.
Se pisara hyljätyn kyynel on, se itkunsa itkenyt on.
Vain yksi ovi armahti hyljätyn, pääsi lämpöön ja valohon.

Nyt kissojen taivaassa hyljätty, siellä kyynel on pyyhitty pois.
Saa nukkua helmassa armahtajan, mikä parempi olla vois.
Via dolorosa oli viimeinen polku kesäisen lemmikin.
Muistele lähditkö mökiltä Sinä puhtain sydämin.

-Liisa Aaltonen-

Yössä satoi, tuuli ja myrskysi.
Vesi piiskasi ikkunoita.
Tuuli viskoi tavaroita.

Aamulla on raikasta.
Pioonit ovat taipuneet.
Iirikset ovat katkeilleet.
Maailmani tuoksuu koivuille.

Nousevatko kukat vielä loistoonsa.
Kurkoittamaan kohti auringon parantavaa voimaa.

Luonto nuolee haavansa.
Niin minäkin haluaisin...

Tulin juuri ultraääni-tutkimuksesta. Ei sekään tuonut selvyyttä tolkuttomaan olkapään särkyyn. Kohta en enää pysty pukeutumaan kunnolla ilman akrobaattiliikkeitä, ajamaan autoa turvallisesti.
Toinen käteni on jo ennestään leikelty neljästi - ja toimimaton, särkevä.

Jos nostan kättäni ylös tai taaksepäin, niin kipu on hirvittävä. Iskee kuin puukku, pissat tulee melkein housuun, tajunta mustenee...

Arvio tutkimuksen suorittaneelta lääkäriltä: jäätyt olkapää. Guugletan kotiin tultuani. Ei hoitoa, parantuu itsestään parin vuodena aikana, kortisoonipistos voi tuoda väliaikaista helpotusta.
Vieläkö kestän enemmän kortisonia. Jo nyt verenvuotojen hyytyminen kestää kauan. Saan herkästi mustelmia. Lonkkia on pistettävä jo joka toinen kuukausi,  jos haluan kävellä.

Tulin kotiin. Laitoin ranteeseen kahden kilon painon. Venyttämään käsivartta olkapäästä kauemmaksi.
Kuorin porkkanan ja kaadoin lasillisen valkoviiniä. Elämä satuttaa.
Tarvitsen toisen porkkanan.
Lasillinen humalluttaa tottumattoman,  puuduttaa kieleni, saa sormeni harhalyönteihin...
Korjaan loput kirjoitusvirheeni huomenna. Ehkä.

Tämän luin Lainatut lauseet -blogista.
Tämä ja muut lauseet herättivät uusia ajatuksia...

ENNEN KUIN MINUSTA TULI ÄITI

Ennen kuin minusta tuli äiti,
tein ja söin lämpimiä aterioita.
Minulla oli tahriintumattomat vaatteet.
Minulla oli hiljaisia puhelinkeskusteluja.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
nukuin niin myöhään, kuin halusin enkä kantanut huolta siitä,
kuinka myöhään menin nukkumaan.
Harjasin hiukseni ja hampaani joka päivä.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
siivosin kotini joka päivä.
En koskaan kompastunut leluihin tai unohtanut tuutulaulun sanoja.
Ennen kuin minusta tuli äiti.
En tullut ajatelleeksi olivatko minun huonekasvini myrkyllisiä vai ei.
En miettinyt koskaan rokotuksia.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
minun päälleni ei koskaan oksennettu
kakattu
syljetty
pureskeltu
pissitty
eikä nipistelty pienillä sormilla.

Ennen kuin minusta tuli äiti,
minulla oli täydellinen mielenhallinta,
- ajatuksieni
ja vartaloni hallinta.
Nukuin koko yön.
En ollut koskaan pidellyt kirkuvaa lasta, jotta lääkärit
voisivat tehdä kokeita ja antaa rokotuksia.
En ollut koskaan katsonut itkuisiin silmiin ja itkenyt.
En ollut koskaan ollut äärettömän onnellinen yksinkertaisesta hymystä.
En ollut koskaan istunut myöhään yöllä katsellen nukkuvaa lasta.
Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan pidellyt nukkuvaa vauvaa, vain sen vuoksi,
etten halunnut laitta häntä sänkyynsä.
En koskaan ollut tuntenut sydämeni murskaantuvan miljooniksi
palasiksi, kun en voinut lopettaa kipua.
En koskaan ollut tiennyt, että jokin niin pieni voisi
vaikuttaa elämääni niin paljon.
En koskaan tiennyt, että voisin jotakuta rakastaa niin paljon.
En koskaan tiennyt, että rakastaisin olla äiti.
Ennen kuin minusta tuli äiti.
En tiennyt miltä tuntuu, kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella.
En tiennyt kuinka ihanalta voi tuntua, kun syöttää nälkäistä vauvaa.
En tiennyt siteestä äidin ja lapsen välillä.
En tiennyt, että jokin niin pieni voisi saada minut tuntemaan itseni niin tarpeelliseksi.
Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan noussut ylös yöllä kymmenen minuutin välein
tarkistaakseni, että kaikki on kunnossa.
En ollut koskaan tuntenut sitä lämpöä
iloa
rakkautta
sydänsärkyä
ihmetystä
tai tyytyväisyyttä, joka äitiydestä tulee.
En tiennyt, että voisin tuntea niin paljon…
Ennen kuin minusta tuli äiti
tuntematon