Taas yksi päivä vähemmän elämäni kalenterissa jäljellä. Kivut varastivat minulta tämänkin päivän. Minulta ei kysytty mitään. Särkylääkkeet eivät saaneet aikaiseksi vain kuvottavan olon mahanpohjaan.

Olen äksyillyt perheelleni, joka on täysin syytön olotilaani. Sekin harmittaa minua. Pyydän anteeksi käytöstäni heiltä liian monta kertaa päivässä.

Alaselkä on syyllinen. Vain muutama millinsadasosan siirtymä voi olla kohtalokas, kun riittävän huonosti menee. Tunnen itseni avuttomaksi kun jalat eivät kanna.

Tätäkö tarkoittaa, että kyllä elämä opettaa kävelemään hitaasti!